13.9

Windhoekin lentokentällä tunnelma on väsynyt ja hämmentynyt, mutta onnellinen. Viisi suomalaista opiskelijaa seisoo kentällä odottaen kyytiä. Ketään ei kuitenkaan saada kiinni. Lentokentällä tummat miehet yrittävät houkutella eri taxien kyytiin, luvaten kyydin kaupunkiin halvalla. Tämä ei kuitenkaan meihin uppoa, onhan meitä jo etukäteen varoiteltukin nousemasta epäilyttävien taxien kyytiin. Saimme lopulta selville ettei kukaan ole tulossa hakemaan meitä, joten ”saimme” tilata taxin. Neljällä meistä ei ollut kenttiä puhelimessa ja myöhemmin selvisikin, että DNA:n liittymät eivät toimi täällä. Onneksi yhdellä meistä oli eri liittymä ja se taxin numero nyt kuitenkin oli olemassa jo valmiiksi, mutta entäs se osoite?!

Puolen tunnin odottelun jälkeen hyppäämme tilaamamme taxin kyytiin, edelleenkään osoitetta tietämättä. Saamme lopulta yhteyden opettajaan, joka kertoo meidän saavan tarkan osoitteen toiselta meitä odottavalta opiskelijalta yliopiston kampukselta. Selvä, sinne siis kunhan taxi- kuski vielä löytäisi perille. Kampuksen alue kun tuntuu olevan niin uusi, ettei siitä kukaan paikallinen tunnu tietävän. Puolentoista tunnin automatkan ja usean kyselyn jälkeen taxi löytää kampuksen pihaan. Yksi meistä jää sinne ja loput saavat uuden osoitteen johon mennä. Niin tarkoitushan oli, että yövymme sairaanhoitajien kampuksella, mutta kuten nähty, suunnitelmat muuttuvat.  Tällä kertaa taksi- kuski tuntuu kuitenkin tietävän jotenkin, mihin olemme menossa.

Uuden ”kotimme” portille saavuttaessa, meitä odottaa lämmin vastaanotto. Alku näyttää lupaavalta. Pihalla on pieni uima-allas ja kauniita kukkia. Kannamme tavarat sisälle väsyneinä ja rähjäisinä reissusta. Sisälle päästyä meitä odottaa useampi utelias silmäpari valmiina kyselemään kaiken maailman kysymyksiä. Lopulta selviää, että talossa asuu meidän lisäksi muitakin suomalaisia, thank god!!

Aikamme ihmeteltyä ja kysymyksiin vastattua selviää, että olimme saapuneet Guest Houselle ns. pystymetsästä. Meidän tulosta oli ilmoitettu tasan siinä vaiheessa, kun olimme maan lentokentällä odottelemassa kyytiä. Talolla oli alkanut kovat siivous- ja petauspuuhat, kun meidän tulosta oli kerrottu. Onneksi oli kuitenkin niin lämmin vastaanotto! Loppuillasta pääsimme vielä sammuttamaan nälkää paikalliseen ravintolaan koko Suomi- poppoon kera, jonka jälkeen uni oli taattu!