12.11

Mentiin Casualtylle iltavuoroon. Oltiin Hassanin kanssa dressing roomissa vuorossa. Alussa oli taas paljon injektioiden antoja ja loppu illasta alkoi tulla koko ajan enemmän tikkauksia. Meidän apuna huoneessa oli vielä eräs vanhempi naishoitaja. Huoneeseen tuotiin mies potilas, jolla oli kalloon asti ulottuva iso haava päässä, joka vaati tikkausta. Hoitaja alkoi tikkaamaan haavaa isoimmalla mahdollisella neulalla mitä kaapista löytyi. Eikä tikkausta tietenkään tehty kuin sinnepäin. Yhdessä vaiheessa tämä hoitaja osui neulalla johonkin isompaan laskimoon, josta alkoi hulluna ruutaamaan verta suoraan tämän hoitajan syliin. Hoitaja siinä sitten päätti nopean tyrehdyttämisen sijaan väistellä verisuihkua!! Hoksasi se kuitenkin hetken päästä ottaa sidetaitoksia ja tunkea ne sinne haavaan tyrehdyttämään sitä vuotoa. Mutta tikkasipa sitten siinä samassa vanhingossa ne sidoksetkin kiinni siihen haavaan ja huomatessaan virheen alkoi kiskoa niitä sidoksia siitä pois. Potilas parka oli niin kivulias ja tuskainen, eikä ihme, kun veri jäi vuotamaan kallon ja päänahan väliseen tilaan aiheuttaen valtavan ison verihyytymän potilaan päähän.

Kun haava oli lopulta tikattu jotenkin kiinni, laittoi hoitaja vielä päähän niin tiukalle sidoksen, että sisälle vuotava veri alkoi pakkautua potilaan silmän ympärille. Lähdettiin Lauran kanssa kuljettamaan potilasta pään röntgeniin ja siinä samalla löysytettiin sidoksia. Muuten potilas olisi hyvinkin voinut menettää näkönsäkin siinä rytäkässä. Siinä samalla, kun odoteltiin röntgeniin pääsyä, yritettiin huolehtia miehen nesteytyksestä tiputtamalla tälle Ringeriä. Olihan hän menettänyt paljon verta ja oli koko ajan tajunnan rajamailla.
Potilaan mukana oli valkoihoinen nainen, joka kertoi olevansa tämän esimies. Mies oli töissä tämän naisen maatilalla, jossa yksi hevosista oli tiputtanut miehen selästä, jolloin mies oli lyönyt päänsä kovaan maahan.
Röntgenissä jouduttiin odottelemaan niin pitkään, että lopulta meidän oli pakko lähteä takaisin dressing roomiin auttamaan hoitajia. Katsottiin kuitenkin, että potilas oli suhteellisen hyvässä voinnissa, ennen kuin jätettiin hänet hänen mukanaan olleen naisen kanssa odottelemaan kuviin pääsyä.

Dressing roomiin tuotiin seuraavaksi vuotava nainen. Hän vuoti paljon verta kohdusta ja oli menossa tämän vuoksi otattamaan (yllätys yllätys!) pregnancy testin ja urin dipstixin. Laura meni auttamaan tätä potilasta näytteen annossa, kunnes potilas yhtäkkiä sai jonkin neurologisen kohtauksen. Naisella nousi hikikarpalot otsalle ja silmät pyörivät päässä. Hetken kuluttua hän kuitenkin vähän tokeni, mutta oli selvästi kriittisessä tilassa. Lähdin äkkiä huutamaan Hassania avuksi, joka sanoi, että täytyy äkkiä etsiä lääkäri paikalle. Lähdin etsimään lääkäriä, eikä ainuttakaan löytynyt yllättäen koko Casualtylta. Laura odotteli potilaan vierellä tämän omaisen kanssa, tietämättä mitä voisi tilanteessa tehdä. Potilas oli vähällä menettää tajunnan eikä lääkäriä meinattu paikalle saada. Lopulta lääkäri kuitenkin tuli paikalle, eikä ottanut tilannetta niin vakavasti kuin toivottiin. Käski hoitajan vain laittaa tippumaan lisää elektrolyyttejä ja naureskeli päälle. Lopulta Laurakin lähti tilanteesta pois, koska tuli niin toivoton ja avuton olo siinä vierellä.

Tämän jälkeen oltiin niin väsyneitä ja turhautuneita, että katsottiin parhaimmaksi lähteä kotiin rauhoittumaan ja nukkumaan. Ensimmäistä kertaa lähdettiin työvuorosta oikeasti itkien pois ja kauhulla jäätiin odottamaan seuraavia työvuoroja Casualtylla.

1.11- 8.11

Casualtylla oltiin harjoittelussa koko tuo aika. Kun päästiin dressing roomiin töihin, niin meitä ei saatu sieltä enää pois. Siellä oli niin mukavaa henkilökuntaa töissä ja saatiin tehdä siellä tosi paljon. Siellä siis tehtiin potilaiden tikkaukset, injektioiden ja rokotuksien annot, haavojen puhdistukset ja sitomiset sekä virtsanäytteiden otot ja raskaustestit. Niin nuo urin dipstixit ja pregnancy testit tehtiin lähes joka toiselle potilaalle. Siinä olikin monesti ihmettelemistä, että miksi ihmeessä potilaalta jolla ei ole minkään näköisiä VTI:n tai raskauden oireita, täytyy nämä testit tehdä. Noh, Afrikassa nuo raskaustilastot on aika korkeat ja ihmiset eivät monestikaan tiedä oikeasti olevansa raskaana, niin onhan se tietysti ihan hyvä testata.

Dressing roomiin tuli potilaat hakemaan mm.  kipupiikkejä ( diclofenacia, tramadolia, petidiiniä), kortisonia, penisilliiniä ja  rabies- sekä tetanus rokotteita. Lähes kaikki kipulääkkeetkin pistettiin siis potilaille lihakseen, joitakin suonensisäisesti annettavia lukuun ottamatta.  Myös penisilliini pistettiin pakaraan, jota piti antaa yhteensä 8ml!! Kyllä siinä oli potilailla kestämistä, kun piti pistää 4ml lääkettä molempiin pakaroihin vaaleanpunaisella neulalla. Ja mikä hienointa näissä injektioiden annoissa, neulaahan ei vaihdeta sen jälkeen, kun lääke on vedetty ruiskuun. Samalla neulalla pistetään ja jos pakaraan pistetään, niin se pistetään potilaan seisoessa paikoillaan. Että näistä päätellen, ei ihme miksi potilaat pelkäävät neuloja! Mutta näin Katuturas hospitaalissa!

Me yritettiin kuitenkin aina laittaa potilaat makaamaan petiin, jos oltiin pakaraan injektiota pistämässä. Jotkut potilaat oikeasti ihmettelivät sitä, miksi emme anna heille injektioita seisaaltaan, koska olivat tottuneet siihen, että niinhän se kuuluu tehdä eikä makuultaan. Siinä sitten jokaisen potilaan kohdalla seliteltiin englanniksi, että vähemmän se käy kipeää makuultaan kuin seisaaltaan.  Ja aina, kun valmisteltiin injektiota, niin vaihdettiin kyllä neulat välissä, vaikka jotkut hoitajat eivät siitä tykänneetkään. Pitihän näissäkin asioissa olla heidän mielestä säästölinjalla. Ja säästölinja tuli vastaan myös siinä, että neulat ja ruiskut törkättiin kokonaisuutenaan pisto- viiltojäteastiaan. Näin oli kuulemma määräys ylemmältä tahollta.

Rabieksia ja Tetanuksia tuli aika paljon potilaat hakemaan ja suurimmalla osalla syynä koiranpurema tai likaisen esineen aiheuttama haava. Yleensä siinä samalla hoidettiin sitten haavatkin. Haavojen hoidossa ja tikkauksissa nähtiin kyllä monia käytäntöjä. Jotkut hoitajat tikkasivat haavat noin suurin piirtein sinnepäin eivätkä niin steriilisti tai puhtaasti kuin kuuluisi.  Pään haavan tikkauksetkin tehtiin isoimmalla mahdollisella neulalla. Eikä se nyt niin justiinsa ole, vaikka neula heiluu siellä sun täällä ja koskeen vähän sängyn laitoja tai lattiaa. Haavat sentään hoidettiin puhtaasti steriilillä vedellä ja steriileillä taitoksilla sekä petadinilla.

Pääosin päivät meni Casualtylla tosi nopeaa, kun oli niin paljon tekemistä. Välillä kuitenkin kun oli hiljaisia hetkiä, niin pitipä siinä välissä opettaa Hassanille suomenkieltä J jäihän sieltä mieleen kaikkein tärkeimmät sanat, eli kirosanat ja kiitos.

31.10

Aloitettiin työt päivystyksessä eli Casualtylla. Mentiin sinne klo 8 ja etsittiin osaston vastaava käsiin. Hän oli keski-ikäinen aluksi pelottavan oloinen nainen. Hän lähti meille esittelemään poliklinikkaa ja näytti mistä mitkäkin tavarat löytyvät.  Kun kierros oli käyty läpi, hän pyysi meitä tarkistamaan, että kaikissa hoitokärryissä on kaikki tarvittavat välineet ja lisäämään niihin varastosta tavaraa jos on tarvetta.

Kun hoitokärryt oli kunnossa, mentiin siihen Casualtyn keskelle auttamaan potilaiden hoidossa. Siihen tuotiin aina ensimmäisenä hätätilapotilaat.  Otettiin siinä vitaalielintoimintoja potilailta ja kyseltiin heidän sairaudenoireita ja kirjattiin ne passiin ylös. Osalta potilaista ei tietenkään saatu kyseltyä alkutietoja, koska eivät olleet englanninkielen taitoisia. Näiltä potilailta kyseli tiedot sitten muut hoitajat. Avustettiin hoitajia tipan laitossa ja raportoitiin lääkäreille, mitä oltiin potilaista jo saatu selville.

Tutustuttiin ihanaan mies lääkäriin, joka kyseli meiltä tarkasti mikä erästäkin naispotilasta vaivaa ja mitä tilanteelle voisi tehdä, kun naisen verenpaineet ovat alhaiset ja hän oli oksentanut 3 päivää.  Tutustuttiin myös Hassan nimiseen mies hoitajaan, jonka mukana päivä sitten kuljettiin. Ensimmäinen päivä Casualtylla vaikutti tosi mukavalta, eikä enää tarvinnut ihmetellä miksi kaikki opiskelijat tykkäävät olla siellä eniten.