12.11

Mentiin Casualtylle iltavuoroon. Oltiin Hassanin kanssa dressing roomissa vuorossa. Alussa oli taas paljon injektioiden antoja ja loppu illasta alkoi tulla koko ajan enemmän tikkauksia. Meidän apuna huoneessa oli vielä eräs vanhempi naishoitaja. Huoneeseen tuotiin mies potilas, jolla oli kalloon asti ulottuva iso haava päässä, joka vaati tikkausta. Hoitaja alkoi tikkaamaan haavaa isoimmalla mahdollisella neulalla mitä kaapista löytyi. Eikä tikkausta tietenkään tehty kuin sinnepäin. Yhdessä vaiheessa tämä hoitaja osui neulalla johonkin isompaan laskimoon, josta alkoi hulluna ruutaamaan verta suoraan tämän hoitajan syliin. Hoitaja siinä sitten päätti nopean tyrehdyttämisen sijaan väistellä verisuihkua!! Hoksasi se kuitenkin hetken päästä ottaa sidetaitoksia ja tunkea ne sinne haavaan tyrehdyttämään sitä vuotoa. Mutta tikkasipa sitten siinä samassa vanhingossa ne sidoksetkin kiinni siihen haavaan ja huomatessaan virheen alkoi kiskoa niitä sidoksia siitä pois. Potilas parka oli niin kivulias ja tuskainen, eikä ihme, kun veri jäi vuotamaan kallon ja päänahan väliseen tilaan aiheuttaen valtavan ison verihyytymän potilaan päähän.

Kun haava oli lopulta tikattu jotenkin kiinni, laittoi hoitaja vielä päähän niin tiukalle sidoksen, että sisälle vuotava veri alkoi pakkautua potilaan silmän ympärille. Lähdettiin Lauran kanssa kuljettamaan potilasta pään röntgeniin ja siinä samalla löysytettiin sidoksia. Muuten potilas olisi hyvinkin voinut menettää näkönsäkin siinä rytäkässä. Siinä samalla, kun odoteltiin röntgeniin pääsyä, yritettiin huolehtia miehen nesteytyksestä tiputtamalla tälle Ringeriä. Olihan hän menettänyt paljon verta ja oli koko ajan tajunnan rajamailla.
Potilaan mukana oli valkoihoinen nainen, joka kertoi olevansa tämän esimies. Mies oli töissä tämän naisen maatilalla, jossa yksi hevosista oli tiputtanut miehen selästä, jolloin mies oli lyönyt päänsä kovaan maahan.
Röntgenissä jouduttiin odottelemaan niin pitkään, että lopulta meidän oli pakko lähteä takaisin dressing roomiin auttamaan hoitajia. Katsottiin kuitenkin, että potilas oli suhteellisen hyvässä voinnissa, ennen kuin jätettiin hänet hänen mukanaan olleen naisen kanssa odottelemaan kuviin pääsyä.

Dressing roomiin tuotiin seuraavaksi vuotava nainen. Hän vuoti paljon verta kohdusta ja oli menossa tämän vuoksi otattamaan (yllätys yllätys!) pregnancy testin ja urin dipstixin. Laura meni auttamaan tätä potilasta näytteen annossa, kunnes potilas yhtäkkiä sai jonkin neurologisen kohtauksen. Naisella nousi hikikarpalot otsalle ja silmät pyörivät päässä. Hetken kuluttua hän kuitenkin vähän tokeni, mutta oli selvästi kriittisessä tilassa. Lähdin äkkiä huutamaan Hassania avuksi, joka sanoi, että täytyy äkkiä etsiä lääkäri paikalle. Lähdin etsimään lääkäriä, eikä ainuttakaan löytynyt yllättäen koko Casualtylta. Laura odotteli potilaan vierellä tämän omaisen kanssa, tietämättä mitä voisi tilanteessa tehdä. Potilas oli vähällä menettää tajunnan eikä lääkäriä meinattu paikalle saada. Lopulta lääkäri kuitenkin tuli paikalle, eikä ottanut tilannetta niin vakavasti kuin toivottiin. Käski hoitajan vain laittaa tippumaan lisää elektrolyyttejä ja naureskeli päälle. Lopulta Laurakin lähti tilanteesta pois, koska tuli niin toivoton ja avuton olo siinä vierellä.

Tämän jälkeen oltiin niin väsyneitä ja turhautuneita, että katsottiin parhaimmaksi lähteä kotiin rauhoittumaan ja nukkumaan. Ensimmäistä kertaa lähdettiin työvuorosta oikeasti itkien pois ja kauhulla jäätiin odottamaan seuraavia työvuoroja Casualtylla.

1.11- 8.11

Casualtylla oltiin harjoittelussa koko tuo aika. Kun päästiin dressing roomiin töihin, niin meitä ei saatu sieltä enää pois. Siellä oli niin mukavaa henkilökuntaa töissä ja saatiin tehdä siellä tosi paljon. Siellä siis tehtiin potilaiden tikkaukset, injektioiden ja rokotuksien annot, haavojen puhdistukset ja sitomiset sekä virtsanäytteiden otot ja raskaustestit. Niin nuo urin dipstixit ja pregnancy testit tehtiin lähes joka toiselle potilaalle. Siinä olikin monesti ihmettelemistä, että miksi ihmeessä potilaalta jolla ei ole minkään näköisiä VTI:n tai raskauden oireita, täytyy nämä testit tehdä. Noh, Afrikassa nuo raskaustilastot on aika korkeat ja ihmiset eivät monestikaan tiedä oikeasti olevansa raskaana, niin onhan se tietysti ihan hyvä testata.

Dressing roomiin tuli potilaat hakemaan mm.  kipupiikkejä ( diclofenacia, tramadolia, petidiiniä), kortisonia, penisilliiniä ja  rabies- sekä tetanus rokotteita. Lähes kaikki kipulääkkeetkin pistettiin siis potilaille lihakseen, joitakin suonensisäisesti annettavia lukuun ottamatta.  Myös penisilliini pistettiin pakaraan, jota piti antaa yhteensä 8ml!! Kyllä siinä oli potilailla kestämistä, kun piti pistää 4ml lääkettä molempiin pakaroihin vaaleanpunaisella neulalla. Ja mikä hienointa näissä injektioiden annoissa, neulaahan ei vaihdeta sen jälkeen, kun lääke on vedetty ruiskuun. Samalla neulalla pistetään ja jos pakaraan pistetään, niin se pistetään potilaan seisoessa paikoillaan. Että näistä päätellen, ei ihme miksi potilaat pelkäävät neuloja! Mutta näin Katuturas hospitaalissa!

Me yritettiin kuitenkin aina laittaa potilaat makaamaan petiin, jos oltiin pakaraan injektiota pistämässä. Jotkut potilaat oikeasti ihmettelivät sitä, miksi emme anna heille injektioita seisaaltaan, koska olivat tottuneet siihen, että niinhän se kuuluu tehdä eikä makuultaan. Siinä sitten jokaisen potilaan kohdalla seliteltiin englanniksi, että vähemmän se käy kipeää makuultaan kuin seisaaltaan.  Ja aina, kun valmisteltiin injektiota, niin vaihdettiin kyllä neulat välissä, vaikka jotkut hoitajat eivät siitä tykänneetkään. Pitihän näissäkin asioissa olla heidän mielestä säästölinjalla. Ja säästölinja tuli vastaan myös siinä, että neulat ja ruiskut törkättiin kokonaisuutenaan pisto- viiltojäteastiaan. Näin oli kuulemma määräys ylemmältä tahollta.

Rabieksia ja Tetanuksia tuli aika paljon potilaat hakemaan ja suurimmalla osalla syynä koiranpurema tai likaisen esineen aiheuttama haava. Yleensä siinä samalla hoidettiin sitten haavatkin. Haavojen hoidossa ja tikkauksissa nähtiin kyllä monia käytäntöjä. Jotkut hoitajat tikkasivat haavat noin suurin piirtein sinnepäin eivätkä niin steriilisti tai puhtaasti kuin kuuluisi.  Pään haavan tikkauksetkin tehtiin isoimmalla mahdollisella neulalla. Eikä se nyt niin justiinsa ole, vaikka neula heiluu siellä sun täällä ja koskeen vähän sängyn laitoja tai lattiaa. Haavat sentään hoidettiin puhtaasti steriilillä vedellä ja steriileillä taitoksilla sekä petadinilla.

Pääosin päivät meni Casualtylla tosi nopeaa, kun oli niin paljon tekemistä. Välillä kuitenkin kun oli hiljaisia hetkiä, niin pitipä siinä välissä opettaa Hassanille suomenkieltä J jäihän sieltä mieleen kaikkein tärkeimmät sanat, eli kirosanat ja kiitos.

31.10

Aloitettiin työt päivystyksessä eli Casualtylla. Mentiin sinne klo 8 ja etsittiin osaston vastaava käsiin. Hän oli keski-ikäinen aluksi pelottavan oloinen nainen. Hän lähti meille esittelemään poliklinikkaa ja näytti mistä mitkäkin tavarat löytyvät.  Kun kierros oli käyty läpi, hän pyysi meitä tarkistamaan, että kaikissa hoitokärryissä on kaikki tarvittavat välineet ja lisäämään niihin varastosta tavaraa jos on tarvetta.

Kun hoitokärryt oli kunnossa, mentiin siihen Casualtyn keskelle auttamaan potilaiden hoidossa. Siihen tuotiin aina ensimmäisenä hätätilapotilaat.  Otettiin siinä vitaalielintoimintoja potilailta ja kyseltiin heidän sairaudenoireita ja kirjattiin ne passiin ylös. Osalta potilaista ei tietenkään saatu kyseltyä alkutietoja, koska eivät olleet englanninkielen taitoisia. Näiltä potilailta kyseli tiedot sitten muut hoitajat. Avustettiin hoitajia tipan laitossa ja raportoitiin lääkäreille, mitä oltiin potilaista jo saatu selville.

Tutustuttiin ihanaan mies lääkäriin, joka kyseli meiltä tarkasti mikä erästäkin naispotilasta vaivaa ja mitä tilanteelle voisi tehdä, kun naisen verenpaineet ovat alhaiset ja hän oli oksentanut 3 päivää.  Tutustuttiin myös Hassan nimiseen mies hoitajaan, jonka mukana päivä sitten kuljettiin. Ensimmäinen päivä Casualtylla vaikutti tosi mukavalta, eikä enää tarvinnut ihmetellä miksi kaikki opiskelijat tykkäävät olla siellä eniten.

27.10

Kun taudit oli lopulta selätetty, oli aika lähteä juhlimaan Minnan 25- vuotis synttäreitä October Festeille. Sitä oltiin suunniteltu jo pitkään. Oltiin hankittu Minnalle ”selviytymispakkaus” synttärilahjaksi. Ostettiin siis laukku, jonka sisälle kerättiin erinäisiä tarvikkeita, niitä tässä nyt erikseen mainitsematta ;)

Edellisiltana oltiin jo osaksi valmisteltu synttäreitä, tekemällä valmiiksi ruokia. Aamulla kun silmät saatiin auki, niin jatkettiin vielä valmisteluja. Kati piti puolestaan huolen siitä, ettei päivänsankari liikahda huoneesta mihinkään ennen kuin saa luvan.

Kun kaikki oli valmista, mentiin koko porukalla Minnan ja Katin huoneeseen ja laulettiin Minnalle synttärilaulu. Sen jälkeen ojennettiin sankarille rakkaudella ja huolella paketoitu paketti, josta kuva alapuolella :D Kyllä oli porukalla hauskaa, kun Minna yritti selvittää paketin auki. Mieluinenkin taisi lahja olla, kun sisältä paljastui jos jonkin näköistä tavaraa.

Sitten katettiin pöytä ulos ja päivänsankari istutettiin omaan tuoliinsa. Samalla kun sankari söi ja joi itsensä mansikoista, kermavaahdosta, skumpasta ja suolaisista purtavista kylläiseksi, teki Laura hänelle jalkahoidon.

Kun kaikki oli syöneet hyvin, oli aika alkaa laittautumaan October festejä varten. Sinne kuitenkin lähdettiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Festari alue oli aika pieni, kokonaisuudessaan kolme isoa telttaa oli koko alueella. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, kuinka paljon valkoihoisia siellä oli. Ei kovin montaa tummaa ihmistä alueelta löytynyt. Niin no olihan se tietysti saksalaisten juhla ylipäätään. Talon pojat olivat jo aiemmin menneet festeille omalla porukallaan. Nautittiin siellä hyvällä porukalla cocktaileja, olutta ja siideriä.

Nähtiin siinä illan aikana Miken ja Lauran painimatsi ja Miken pöydällä tanssiminen. Taisipa siinä painimatsin yhteydessä joku lehtikuvaajakin räpsästä ”ottelijoista” muutaman kuvan.

Oltiin alueella siis 15-01 saakka, jonka jälkeen osa porukasta lähti kotiin ja osa lähti vielä jatkamaan Vibeen.  Lauran kanssa kun aamuyöstä ennen auringon nousua kömmittiin kotiin, niin saatiin melkoiset sätkyt, kun huoneen ovi oli otettu kokonaan pois paikoiltaan. Säikähdettiin jo, että nyt on taloon murtauduttu ja viety meidän kaikki elektroniikka ja rahat, kun aiemmin päivällä toiselle talolle oli murtauduttu ja viety kaikki norjalaisten arvoesineet. No ei meidän talolle kuitenkaan kukaan sen kummempi ollu murtautunu, kuin talon miehet. Huoneen ovea ei oltu saatu avaimella auki, joten olivat yrittäneet vaikka mitä konsteja, että päästään huoneeseen sisälle. Lopulta Mike oli tullut wc:n ikkunan kaltereiden välistä sisään ja oli ottanut oven pois saranoiltaan. Siinä samassa rytäkässä oli sitten vielä murtanut kylkiluunsakin. Kaikki tämä meidän vuoksi J

Siinä sitten muutama tunti saatiin nukuttua, ennen kun muu porukka jo alkoi herätä ja kun ovea ei huoneessa ollut, niin kaikki äänethän tietysti kuului huoneeseen turhankin hyvin.

24.10-26.10

Kyseinen viikko meni vähän kaikilla vuoron perään sairastellessa, joten sairaalalla ei ehditty olla kuin pari päivää töissä.  Tuolla B- osastolla oltiin se muutama päivä ja loppu aika paranneltiin itseämme ”kotosalla”. Lauralla kävi raju oksennustauti ja mulla keuhkoputkentulehdus. Hienoa täällä kolmenkymmenen asteen lämmössä sairastellessa, kun sisällä ja ulkona on yhtä kuuma. Eikä tietenkään ole tietoakaan ilmastoinnista.

22.10

Maanantai aloitettiin synnyttäneiden osastolla B. Päästiin heti aamusta mukavan vanhemman hoitajan mukaan aamukierrolle. Hän oli hyvin vastaanottavainen ja oli ohjaamassa meitä koko aamun.

Kierrettiin potilashuoneissa mitaten hemoglobiinia äideiltä. Hemoglobiini mittari oli manuaalinen, koska digitaalinen mittari oli kuulemma epäkunnossa. Tällaista mittaria ei oltu koskaan aiemmin nähty. Veri pisara otettiin kahden lasilevyn väliin jonka jälkeen verta sekoitettiin puutikulla, että veri saatiin hemolyyttiseksi. Tämän jälkeen lasilevy laitettiin laitteen sisään, joka muistutti jotain kiikarin ja kaukoputken väliltä. Laitteen toisesta päästä katsottiin sisään ja painettiin samaan aikaan valo päälle laitteen alapuolelta. Laitteen sisällä oli nähtävissä kaksi eriväristä puolta, joita verrattiin keskenään. Näistä väreistä tuli saada samanväriset liikuttamalla laitteen sivussa asteikolla olevaa ”vipua”. Kun värit olivat samanlaiset, katsottiin missä kohden asteikkoa vipu oli, joka sitten osoitti lopullisen tuloksen. Värien saaminen täysin samanvärisiksi olikin se haastavin osuus. Siinä me kaikki kolme sisteriä yritettiin tulkita tulosta keskenään, potilaiden ihmetellessä vieressä.

Täällä hemoglobiinin tulokset ovat eri asteikolla kuin Suomessa. Täällä se mitataan väliltä 1-20mmhg. Hemoglobiini on hyvä silloin jos se on jotain väliltä 8-14mmhg. Kun mittaustulos oli saatu, kirjattiin se potilaspapereihin ja käytiin pesemässä hanan alla lasilevyt seuraavaa potilasta varten.

Potilaskierron jälkeen mentiin Lauran kanssa katsomaan osaston keskolaa. Voi niitä pieniä raukkoja, mitä siellä nähtiin. Yksikin huone oli täynnä opiskelijoita, jotka keskenään hoitivat 4 vauvaa. Pienin sillä hetkellä keskolassa taisi olla 1,090kg. Yksi hoitajaopiskelijoista puolestaan piteli sylissään parin päivän ikäistä poika vauvaa, jonka kertoi olevan orpo. Äiti oli synnytyksen jälkeen luovuttanut lapsensa adoptioon. Tämä pieni poika oli hyvän kokoinen ja hyvin voiva, mutta odotteli vain osastolla orpokotiin pääsyä. Hänelle oli annettu nimeksi Penny. Kun tuli maidon annon aika, Lauran kanssa pyydettiin juottaa tälle pikku miehelle maitoa. Maito annettiin siis kupittelemalla, joka oli paljon yleisempää kuin tuttipullosta annettuna. Osalle keskosista maito toki annettiin nenämahaletkulla ja ruiskulla. En ollut koskaan aiemmin nähnyt, että vauvalle juotetaan maitoa kupista, eikä se kovin helppoa ollutkaan. Hyvin se kuitenkin noinkin upposi. Sitten pikku mies unille. Siinä vielä ennen lähtöä mitattiin vitaalielintoiminnot muilta keskosilta ja kirjattiin ne ylös.

17.10

Keskiviikkona mentiin takaisin synnyttävien osastolle.  Aamu aloitettiin tarkkailemalla äitien vointia ja synnytyksien alkamista. Oltiin samaisen opiskelija miehen mukana kuin edellisenäkin päivänä. Huoneessa oli kaksi äitiä, joilla molemmilla oli riskiraskaudet. Ensimmäistä äitiä valmisteltiin yhdessä opiskelijan kanssa tulevaan sektioon. Äidille täytyi laittaa kestokatetri ja opiskelija kysyikin haluammeko suorittaa toimenpiteen. Sanoimme, että haluamme ensin nähdä kuinka he sen tekevät. Opiskelija alkoi laittaa äidille katetria, jota ei todellakaan laitettu steriilisti. Hän toki laittoi steriilit hanskat käteen, mutta siihen se aseptiikka sitten loppuikin. Hän koski hanskoilla mm. sänkyä ja ties mitä ja tietenkin teki pesut samoilla hanskoilla kuin koko toimenpiteen. Lauran kanssa jälkeenpäin todettiin, että ehkä oltaisiin osattu se toimenpide suorittaa ilman näkemistäkin. Jos uusi tilanne olisi tullut eteen, niin oltais opetettu tälle opiskelijalle tekemään toimenpide OIKEASTI steriilisti. Samainen opiskelija myös sheivasi tämän äidin kirurginterällä ja saipa sillä sitten haavankin aikaiseksi arkaan paikkaan. Tässäpä syy miksen suostunut sheivausta kirurginterällä tekemään.

Kun tämä äiti lähti saliin, mentiin avustamaan viereisen pedin äitiä. Hän odotti jo toista lastaan. Hän oli iältään 42- vuotias ja aikaisempi lapsi oli jo aikuinen, yli 20- vuotias. Tällekin äidille oltiin siis tekemässä sektiota, sillä sikiötä ei oltu saatu enää käännettyä oikein päin. Hoitaja laittoi äidille kanyylia uusiksi, jonka laittaminen näytti tuottavan kovasti vaikeuksia. Hoitaja sörkki neulalla suonta sieltä täältä ja vierestä katsominen teki jo kipeää. Muutaman rei'ittämisen jälkeen kanyyli oli kuitenkin suonessa.

Kun äiti oli valmis leikkaussaliin, mentiin Lauran kanssa mukaan.  Jouduttiin hetki siinä käytävällä odottelemaan saliin pääsyä, joten tsempattiin äitiä tulevaan, koska häntä selvästi jännitti. Puhuttiin hänelle ja haettiin kylmä käärettä otsalle. Äiti kovasti kiitteli meitä antamastamme tuesta. Salissa vielä ennen kuin tämä äiti laitettiin uneen, Laura piteli häntä kädestä kiinni. Ja kyllä! Afrikassa sektiota varten äidit nukutetaan, kun taas jalan amputaatiota varten pistetään vain spinaalipuudutus. Mielenkiintoista, eikö totta?!

Sektio itsessään sujui ongelmitta ja siististi. Kirurgit tekivät tarkkaa jälkeä ja lapsi syntyi hyvin voivana ja terveenä. Lauran kanssa saatiin kunnia viedä tämä pikkuinen nyytti alakertaan osastolle B odottelemaan äidin heräämistä.

Seuraavana päivänä käytiin vielä kyseistä äitiä ja vauvaa katsomassa osastolla ja veimme mummoni tekemän vauvan myssyn lahjaksi. Äiti ja vauva olivat toipuneet hyvin ja saimme kovasti kiitoksia hyvästä hoidosta. Tällainen palaute onkin aina tervetullutta!