22.10

Maanantai aloitettiin synnyttäneiden osastolla B. Päästiin heti aamusta mukavan vanhemman hoitajan mukaan aamukierrolle. Hän oli hyvin vastaanottavainen ja oli ohjaamassa meitä koko aamun.

Kierrettiin potilashuoneissa mitaten hemoglobiinia äideiltä. Hemoglobiini mittari oli manuaalinen, koska digitaalinen mittari oli kuulemma epäkunnossa. Tällaista mittaria ei oltu koskaan aiemmin nähty. Veri pisara otettiin kahden lasilevyn väliin jonka jälkeen verta sekoitettiin puutikulla, että veri saatiin hemolyyttiseksi. Tämän jälkeen lasilevy laitettiin laitteen sisään, joka muistutti jotain kiikarin ja kaukoputken väliltä. Laitteen toisesta päästä katsottiin sisään ja painettiin samaan aikaan valo päälle laitteen alapuolelta. Laitteen sisällä oli nähtävissä kaksi eriväristä puolta, joita verrattiin keskenään. Näistä väreistä tuli saada samanväriset liikuttamalla laitteen sivussa asteikolla olevaa ”vipua”. Kun värit olivat samanlaiset, katsottiin missä kohden asteikkoa vipu oli, joka sitten osoitti lopullisen tuloksen. Värien saaminen täysin samanvärisiksi olikin se haastavin osuus. Siinä me kaikki kolme sisteriä yritettiin tulkita tulosta keskenään, potilaiden ihmetellessä vieressä.

Täällä hemoglobiinin tulokset ovat eri asteikolla kuin Suomessa. Täällä se mitataan väliltä 1-20mmhg. Hemoglobiini on hyvä silloin jos se on jotain väliltä 8-14mmhg. Kun mittaustulos oli saatu, kirjattiin se potilaspapereihin ja käytiin pesemässä hanan alla lasilevyt seuraavaa potilasta varten.

Potilaskierron jälkeen mentiin Lauran kanssa katsomaan osaston keskolaa. Voi niitä pieniä raukkoja, mitä siellä nähtiin. Yksikin huone oli täynnä opiskelijoita, jotka keskenään hoitivat 4 vauvaa. Pienin sillä hetkellä keskolassa taisi olla 1,090kg. Yksi hoitajaopiskelijoista puolestaan piteli sylissään parin päivän ikäistä poika vauvaa, jonka kertoi olevan orpo. Äiti oli synnytyksen jälkeen luovuttanut lapsensa adoptioon. Tämä pieni poika oli hyvän kokoinen ja hyvin voiva, mutta odotteli vain osastolla orpokotiin pääsyä. Hänelle oli annettu nimeksi Penny. Kun tuli maidon annon aika, Lauran kanssa pyydettiin juottaa tälle pikku miehelle maitoa. Maito annettiin siis kupittelemalla, joka oli paljon yleisempää kuin tuttipullosta annettuna. Osalle keskosista maito toki annettiin nenämahaletkulla ja ruiskulla. En ollut koskaan aiemmin nähnyt, että vauvalle juotetaan maitoa kupista, eikä se kovin helppoa ollutkaan. Hyvin se kuitenkin noinkin upposi. Sitten pikku mies unille. Siinä vielä ennen lähtöä mitattiin vitaalielintoiminnot muilta keskosilta ja kirjattiin ne ylös.