17.10

Keskiviikkona mentiin takaisin synnyttävien osastolle.  Aamu aloitettiin tarkkailemalla äitien vointia ja synnytyksien alkamista. Oltiin samaisen opiskelija miehen mukana kuin edellisenäkin päivänä. Huoneessa oli kaksi äitiä, joilla molemmilla oli riskiraskaudet. Ensimmäistä äitiä valmisteltiin yhdessä opiskelijan kanssa tulevaan sektioon. Äidille täytyi laittaa kestokatetri ja opiskelija kysyikin haluammeko suorittaa toimenpiteen. Sanoimme, että haluamme ensin nähdä kuinka he sen tekevät. Opiskelija alkoi laittaa äidille katetria, jota ei todellakaan laitettu steriilisti. Hän toki laittoi steriilit hanskat käteen, mutta siihen se aseptiikka sitten loppuikin. Hän koski hanskoilla mm. sänkyä ja ties mitä ja tietenkin teki pesut samoilla hanskoilla kuin koko toimenpiteen. Lauran kanssa jälkeenpäin todettiin, että ehkä oltaisiin osattu se toimenpide suorittaa ilman näkemistäkin. Jos uusi tilanne olisi tullut eteen, niin oltais opetettu tälle opiskelijalle tekemään toimenpide OIKEASTI steriilisti. Samainen opiskelija myös sheivasi tämän äidin kirurginterällä ja saipa sillä sitten haavankin aikaiseksi arkaan paikkaan. Tässäpä syy miksen suostunut sheivausta kirurginterällä tekemään.

Kun tämä äiti lähti saliin, mentiin avustamaan viereisen pedin äitiä. Hän odotti jo toista lastaan. Hän oli iältään 42- vuotias ja aikaisempi lapsi oli jo aikuinen, yli 20- vuotias. Tällekin äidille oltiin siis tekemässä sektiota, sillä sikiötä ei oltu saatu enää käännettyä oikein päin. Hoitaja laittoi äidille kanyylia uusiksi, jonka laittaminen näytti tuottavan kovasti vaikeuksia. Hoitaja sörkki neulalla suonta sieltä täältä ja vierestä katsominen teki jo kipeää. Muutaman rei'ittämisen jälkeen kanyyli oli kuitenkin suonessa.

Kun äiti oli valmis leikkaussaliin, mentiin Lauran kanssa mukaan.  Jouduttiin hetki siinä käytävällä odottelemaan saliin pääsyä, joten tsempattiin äitiä tulevaan, koska häntä selvästi jännitti. Puhuttiin hänelle ja haettiin kylmä käärettä otsalle. Äiti kovasti kiitteli meitä antamastamme tuesta. Salissa vielä ennen kuin tämä äiti laitettiin uneen, Laura piteli häntä kädestä kiinni. Ja kyllä! Afrikassa sektiota varten äidit nukutetaan, kun taas jalan amputaatiota varten pistetään vain spinaalipuudutus. Mielenkiintoista, eikö totta?!

Sektio itsessään sujui ongelmitta ja siististi. Kirurgit tekivät tarkkaa jälkeä ja lapsi syntyi hyvin voivana ja terveenä. Lauran kanssa saatiin kunnia viedä tämä pikkuinen nyytti alakertaan osastolle B odottelemaan äidin heräämistä.

Seuraavana päivänä käytiin vielä kyseistä äitiä ja vauvaa katsomassa osastolla ja veimme mummoni tekemän vauvan myssyn lahjaksi. Äiti ja vauva olivat toipuneet hyvin ja saimme kovasti kiitoksia hyvästä hoidosta. Tällainen palaute onkin aina tervetullutta!