17.9

Aamulla meidän oli tarkoitus lähteä I-STEP- intensiivi kurssille, mutta herättyämme huomasimme, että Lauran jo kotoa hankittu flunssa oli yön aikana pahentunut. Henki ei kulkenut ja veto oli totaalisesti poissa. Siispä otimme yhteyttä opettajaan ja kerroimme tilanteen. Opettaja sai varattua lääkäriajan yksityiseltä terveysasemalta. Menimme muutaman päivän maassa olon jälkeen ensimmäisen kerran tapaamaan paikallista lääkäriä.

Yliopiston kuski haki meidät kyytiin ja lähdimme matkaamaan kohti Khomas Medical Centreä.  Kuski jäi meitä odottamaan lääkäriaseman pihaan. Aseman sisällä oli yllättävän siistiä, lähes kuin Suomen yksityisillä asemilla. Laura täytti potilastiedot ja hoksasimme, että passi jäi asunnolle. Sitä ei kuitenkaan missään vaiheessa tarvittukaan.

Hetken odotettua sairaanhoitaja kutsui Lauraa nimellä ja talsimme alakertaan. Siellä sairaanhoitaja pyysi epäselväsi Lauraa antamaan pissanäytteen kuppiin. Lauran kysyessä hoitajalta tarvitseeko pesuja tehdä ennen näytteenottoa, mumisi sairaanhoitaja yhtä epäselvästi ”joo”. WC:ssä ei kuitenkaan ollut peseytymismahdollisuuksia, joten se siitä. Pissanäyte tuli antaa 0,5l muovikannuun. Näyte annettiin sairaanhoitajalle, joka stiksasi pissan suoraan näytekupista ilman hanskoja. Tietysti myöskään käsidesiä ei tarvittu stiksauksen jälkeen.

Seuraavaksi Laura käskettiin istumaan alas. Sairaanhoitaja asetti verenpainemittarin käteen ja käski pitää käden ojennettuna mittauksen ajan, jonka jälkeen poistui itse paikalta. Laura kuitenkin laski käsivarren alas, jonka jälkeen toisen potilaan omainen, vanhempi rouva välittömästi torui Lauraa tekemästä näin. Käden kuului heidän mielestään olla ojennettuna eikä rentona pöydällä!

Sairaanhoitaja saapui lopulta takaisin ja kirjasi pöydällä lojuviin papereihin Lauran ”labra”- tulokset.  Pöydällä lojui siis kaikkien paikalla olevien potilaiden paperit avonaisina. Ketään ei kuitenkaan näyttänyt kiinnostavan toisten potilastiedot. Hoitaja sanoi, että voidaan mennä odottelemaan aulaan kunnes lääkäri kutsuu nimellä.

Hetken taas odoteltua lääkäri kutsui Lauraa. Lääkäri oli alle keski-ikäinen mies, jota selvästi ujostutti tehdä minkäänlaisia tutkimuksia kuultuaan, että olemme sairaanhoitaja-opiskelijoita Suomesta. Lääkäri kyseli ensin normaaliin tapaan oireet, jonka jälkeen pyysi Lauran verhon taakse pedille makaamaan; varovainen kurkkaus nenään ja nieluun, jonka jälkeen poskien ja otsan painelu, keuhkojen koputtelu sekä vaivaantunut keuhkojen kuuntelu. Diagnoosi oli valmis: keuhkoputken tulehdus. Vaivaan määrättiin vahva pika antibioottikuuri, avaavaa yskänlääkettä, nenäsumutetta sekä paikallista flunssalääkettä. Kädenpuristus, kiitos ja hei!