3.10

Tänä aamuna aloitimme viereisellä osastolla 8b, joka oli 0-2 -vuotiaiden lastenosasto. Menimme sinne kahdeksaksi ja aloimme kysellä mitä voisimme tehdä. Suurimmalle osalle potilaista oli aamupesut tehty, mutta yksi pikku potilas odotteli vielä vuoroaan. Vastuuhoitaja sanoi tämän pojan olevan ”hoitajien lapsi”, sillä hänet oli n.2 kuukautta sitten löydetty hylättynä ilmeisesti jonkinlaisesta roskiksesta. Hän odotteli sairaalassa sosiaalityöntekijöiden päätöstä siitä mihin hänet sijoitetaan, koska vanhempia ei ollut tiedossa.

Menimme pikkupojan luokse, joka odotteli yksin lasten häkkisängyssä likaisena ja hyvin ilmeettömänä. Tämä poika oli n. 1 vuotta ja 5 kuukautta vanha. Pojan nimeksi osoittautui Shawn Esteen. Aloimme tehdä pojalle pesuja, mutta ilmeni, ettei sairaalan hanasta tule lämmintä vettä laisinkaan. Saimme neuvon keittää kiehuvaa vettä hoitajien taukohuoneen vedenkeittimellä. Kun vesi oli kiehautettu, kaadoimme sen vatiin ja lisäsimme hanasta viileää vettä sekaan. Siispä poika vatiin ja pyllyn pesulle. Pyyhkeet, puhtaat petivaatteet ja pojan vaatteet olivat tietysti seuraavaksi hakusessa.  Lopulta nekin löytyi, pienen etsinnän jälkeen, ja aamutoimet oli lähes suoritettu.

Shawn

Seuraavaksi vuorossa oli aamiainen. Tällekin pienelle pojalle tuotiin keittiöltä oma iso satsi puuroa, leipä sekä maitoa. Poika ei kuitenkaan suostunut syömään sitä, vaan halusi vain juoda maidon. Totesimme että tämä reilu yksi -vuotias ei ollut vielä oppinut syömään kiinteää ruokaa, ei kävelemään saatikka sanomaan sanansanaa. Hoitajat eivät olleet ehtineet tai halunneet antaa tälle pienelle aikaa eivätkä rakkautta. No, meiltä hän sitä lopulta sai. Päätimme ottaa tämän pienokaisen hoidon meidän vastuulle ja pitää huolta vain hänestä sen parin päivän aikana, kun olimme sillä osastolla. Pitelimme häntä sylissä, lauloimme ja hyräilimme lauluja ja yritimme leikkiä hänen kanssaan. Hänellä oli yhtenä ainoana ”leluna” sängyssä täytetty kumihanska. Lopulta löysin hoitajien taukohuoneen pöydän alta pölyttyneen lasten ”kävely- telineen”. Aloimme opettaa poikaa sen avulla kävelemään, koska hän kuitenkin osasi seisoa tukea vasten. Kävelimme pitkin osaston käytäviä ja poika alkoi selvästi jo rentoutua ja nauttia saamastaan huomiosta. Hoitajien ilmeistä päätellen emme kuitenkaan olisi saaneet keskittyä hoitamaan vain tätä yhtä lasta.

Loppupäivästä nukutimme pojan sänkyyn, koska hänellä alkoi nousta lämpö ja hän oli jo todella uupunut tästä kaikesta tekemisestä. Annoimme hänelle tuttipullosta maitoa ja vettä. Maitoakin oli hänelle määrätty vain rajallinen määrä päivässä, joka oli aivan liian vähän pojan ikään nähden, vain n. 310ml neljän tunnin välein. Siinä oli kaikki, mitä tämä pieni päivän aikana suuhunsa laittoi veden ja mehun lisäksi.

Lähdettyämme osastolta, päätimme myös seuraavana päivänä ottaa tämän pienen hoidon meidän harteillemme ja antaa hänelle sitä rakkautta ja hellyyttä jota hän tarvitsi.