4.10

Seuraava päivä osastolla 8b alkoi samoissa merkeissä kuin edellispäivänäkin. Aloimme pestä ja pukea Shawnia. Pojalla oli ripulia, mutta vointi näytti jo paremmalle kuin eilen. Hän selvästi jopa muisti meidät eilisestä ja kasvoilta saattoi nähdä jo hymyn häivähdyksiä.

Sitten taas ”tapeltiin” aamupalan syömisen kanssa. Yritimme vaikka millä keinoin saada poikaa syömään tai edes maistelemaan kiinteää ruokaa mutta ei. Maito oli se ainut, joka lopulta meni alas.

Kävelytimme taas poikaa käytävillä ja voi sitä naurun ja riemun määrää J Hänestä näki, että hän nautti saamastaan huomiosta ja hellyydestä ja sitä hän todellakin meiltä sai!

Shawn ja meidän ostama lelu

Aamupäivästä pojan nukuttua päiväunet oli lounasaika. Taas pojalle tuotiin oma ruoka- annos, joka sisälsi kokonaisen pihvin, pastaa ja porkkanaa.  No eihän siitä lopulta saatu mitään menemään alas. Yritettiin sekoittaa maitoonkin porkkanasosetta ja juottaa sitä tuttipullosta, mutta poika puklasi kaiken ulos. Se siitä sitten. Ei muuta kuin poika uudelleen pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Kaikki vaatteetkin kuitenkin osoittautui likaisiksi tai kakkaisiksi. Kukaan hoitaja ei ollut viitsinyt vaivautua pesemään niitä edellisen käytön jälkeen.  Lopulta kuitenkin löydettiin jotain paitaa pojalle päälle.

Päivä ja työviikko oli lopuillaan ja annettiin viimeiset rutistukset ja sanottiin heipat Shawnille. Päätettiin, että seuraavalla viikolla tuotaisiin pojalle jokin oma lelu, jolla leikkiä sängyssä. Ajateltiin myös, että yritämme ainakin viikoittain jollakin ruokatunnilla käydä poikaa tervehtimässä ja katsomassa miten hän voi.

Sitten vain viikonlopun viettoon. Täällä kun työviikot ovat maanantaista torstaihin, joka passaa meille paremmin kuin hyvin J