keskiviikko 24. lokakuuta 2012


12.10

Toinen aamu leikkurissa alkoi hymyssä suin.  Oli kiva palata takaisin sinne, kun edellisenä päivänä oikeasti oltiin tervetulleita ja nähtiin vaikka mitä. Perjantait ovat kuulemma leikkurissa hiljaisempia, koska elektiivisiä leikkuksia ei kuulemma juurikaan tehdä. Suurin osa saleista oli siis kiinni. Me mentiin sitten tällä kertaa saliin 6, jossa tehtiin lähinnä gynekologisia leikkauksia. Siellä saatiin jopa olla avustamassa leikkaushoitajaa. Samainen hoitaja sanoi loppu päivästä, että jos tullaan vielä toisena päivänä niin päästään kokeilemaan leikkaushoitajan hommia, kun hän ohjaa vierestä. Varmaan vielä takaisin mennään sinnekin.

Nyt leikkaukseen tuli parikymppinen tyttö, jolta oli tarkoitus leikata munasarjasta tuumori. Kirurgin avatessa vatsan, ei sieltä kuitenkaan löytynyt mitään vaikka CT- kuvissa oli selkeästi näkynyt jotakin. Siinä sitten toinenkin kirurgi kutsuttiin paikalle katsomaan tilannetta ja tämä kirurgihan tuli sinne ilman suusuojaa, myssyä saatika hanskoja aivan avonaisen haavan päälle töllistelemään ja miettimään tilanteen etenemistä. Päätöksenä tuli,  sulkekaa haava ja kuvataan myöhemmin uudelleen.

Päivän aikana tehtiin useita nopeita gynekologisia leikkauksia ja päivän viimeinen leikkaus oli ennen puolta päivää. Viimeisenä potilaana oli 84- vuotias nainen, jolta haluttiin ottaa vain biopsia kohdunsuulta. Tämä vanhus nukutettiin tätä toimenpidettä varten!!! Ja on erittäin harvinaista täällä, että ihminen elää noinkin vanhaksi. Kyselin hoitajalta, missä tämä vanhus asuu ja hän sanoi, että kaikki vanhukset täällä maassa asuvat perheidensä luona, jotka pitävät heistä huolta. Täällä ei ole vanhainkoteja tai laitoksia eikä kotihoitoa, jonka turvin voisivat asua yksin kotona. Kerroin mikä tilanne meillä on Suomessa ja kerroin mm. omasta ysikymppisestä mummostakin, kuinka hän asuu edelleen yksin kotonaan ja pärjää siellä. Hoitaja ihmetteli ja kauhisteli tilannetta, mutta ymmärsi kuitenkin.


Koko sali 6:sen kokoonpano

Sitten ihmeteltiin meidän molempien ikää, kun ollaan niiiin nuoria, että miten me tännekin ollaan tultu jne. Kysyin sitten minkä ikäiseksi mua luullaan, niin luulivat 20 vuotiaaksi J ihanaa! Kun kerroin oikean iän, niin eivät meinanneet uskoa ja olisi kuulemma pitänyt jo olla perhe ja talot ja kaikki niin kuin Namibiassa ruukaa tuon ikäisillä olla. Hmmm.. niinpä niin :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti